Eveliinan kisaterveisiä Norjasta

”Norjan PM-kisoissa nostaminen ja kisaviikonloppu itsessään olivat hyvin opettavaisia monelta osin. Kisoihin valmistautuminen meni nappiin oman elopainon alas vedon kanssa ja viimeisten viikkojen kisoihin valmistelevat nostoharjoitukset sujuivat hyvin. Perjantaina matkasimme Helsingistä Norjan Byrneen kahdeksan tunnin rupeaman, jollaista en itse koskaan ollut aiemmin kokenut. Kävimme päivän päätteeksi tutustumassa Vigrestadin kisahalliin. Hyvin nukutun yön jälkeen koitti kisapäivä ja oli jälleen aika antaa kaikkensa.

Tempauksen aloitusrauta 65 kg oli kuin paperia, se ei painanut mitään. Kaksi seuraavaa 69 kg:n nostoa jäivät yrityksiksi. Ensimmäisessä yritin sukeltaa hätäisesti painon alle – ei onnistunut – ja toisessa yrityksessä veto suuntautui voimalla taakse, tangon lentäen kaaressa ylitseni. Työnnön aloitusrauta 83 kg oli kevyt, mutta pitäessäni sitä itsestäänselvyytenä, jäi oikea käsi kesken noston koukkuun ja jury hylkäsi noston. Päätös oli mielestäni oikea, koska tunsin itsekin käden pumppaavan. Toinen työntö 85 kg napsahti näppärästi suorille. Kolmas 90 kg työntö ei painanut rinnalle vedettäessä juuri mitään ja ylöstyöntö tuli suorille. Tasapaino horjahti saksista noustessa ja lopulta jouduin tiputtamaan painot alas nostossani epäonnistuen.

Aina kisanostojen jälkeen tapahtuvan syväanalyysin seurauksena, totesin monta asiaa omaksi huolimattomuusvirheekseni. Painonnosto – kuten mikä tahansa tekniikkaa vaativa laji – on armoton. Vaikka omaat voimaa, äksöniä, tunnetta ja latausta - ei rauta nouse hyväksytysti, mikäli et nosta oikein. Pyrimme valmentajani Paavo Laamasen kanssa ratkaisukeskeiseen pohdintaan ja aina kisojen jälkeen, keräämme kasaan kisojen positiiviset asiat ja tulevaisuuden kehityskohteet. Lähdimme liikkeelle siitä, että saimme tuloksen ja pysyimme nostoissa terveinä – ne ovat tärkeimmät. Onnistuneen valmistautumisen ansiosta, voimaa oli lavalla aikaisempia 59 kg:n sarjassa kisaamisia selvästi enemmän. Kehoni on alkanut tottua pienempään elopainoon ja voimatasot ovat noususuhdanteiset. Uudet ennätysraudat ovat jo nyt vahvasti kropassa ja ne tulevat suorille käsille lähitulevaisuudessa. Palaverimme jälkeen ja hetken hengähdettyäni ja, käytimme Paavon kanssa vapaa-aikamme muiden kannustamiseen ja muiden nostojen katsomiseen. Hyödynsimme nostot oppimismateriaalina niitä analysoiden. Sunnuntaina pidimme tärkeän oivalluksen tuoneen tekniikkareenin Vigrestadin kuntosalilla.

Summa summarum. Olen otettu ja iloinen maajoukkueen mukana kulkemastani viikonlopusta ja nostamistani kisoista Suomen lippu nostopukuani koristaen. Se oli suuri kunnia. Vaikka anti ei ollut nostotuloksena tämän vuoden paras, viikonloppu antoi paljon kaikkea muuta.  Se soi ennen kaikkea oppia, uskoa ja luottamusta, ymmärrystä omia vahvuuksia ja heikkouksia kohtaan, sekä auttoi maalaamaan kokonaiskuvan painonnoston saralla kuljetusta matkasta, nykyhetkestä ja suunnasta, mihin se tulevaisuudessa johtaa. Olen kiitollinen, että valmentajani Paavo lähti mukaan elämäni suurimpiin arvokisoihin. Hän teki hyvää työtä niin kisoihin valmistautumisen ohjelmoinnissa, kuin myös lämmittelyissä lavan takana ja kisa-analyysia nostojen jälkeen läpikäydessämme. Hän on tärkeä henkinen tuki kisoissa, sekä arkisen harjoittelun keskellä.

Viikon mittainen tauko antoi kehon ja korvien välin levätä painonnostosta. Nyt tartutaan taas tiukasti tankoon, keskittyneesti ja hioten timanttista nostovarmuutta tuleviin kisoihin. Kisanostoista saimme arvokasta tietoa tarvittaviin kehon eri osa-alueita vahvistaviin liikkeisiin ja havaintojen pohjalta Paavo on laatinut suunnitelman pääni menoksi seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi. Aloitamme helmikuun SM-kisoihin valmistautumisen keräämällä ensin hieman voimaa ja keskittyen tekniikan hiomiseen, etenkin tempauksen loppuvedon ja ylöstyönnön saksauksen osalta. Ohjelmaa viilataan tarvittaessa harjoitusten edetessä. Nälkä rautoihin ja kisalavoille on kova. Tehdään siis pohjatyöt huolella ja nautitaan matkasta.”

PM-kisaterveisin, Eve